Last month in fastforward

Siitä onkin taas vierähtänyt hyvä tovi viimepäivityksestä. Voisin koittaa vääntää jotain naurettavia selityksiä siitä kuinka kiireellistä on ollut mutta se olisi vain valehtelua. Olen ollut laiska ja passannut kirjottamista siihen hetkeen kun on enemmän energiaa. Energiaa se vaatii ihan sen takia ettei ole kirjottanut aikoihin ja pitäisi taas kirjottaa pienen romaanin kokoinen postaus - ja näin noidankehä on valmis. Mitä kauemmaksi lykkää niin sen enemmän on asiaakin. Tykkään kuitenkin kirjottelemisesta joten jälleen vannon itselleni että tulevaisuudessa päivittelen useammin ja vähän lyhyempiä stooreja. Katotaan kuinka käy.

Nyt aion sitten vähän oikoa näissä viimeisen kuukauden tapahtumissa. Osittain sen takia että laiskottaa edelleen ja kauhulla mietin kuinkakohan pitkä päivitys tästäkin tulee. Osittain sen takia ettei mitään ihan todella mielenkiintoista ole tapahtunutkaan. Osittain myös siksi että pienet yksityiskohdat ovat jo unohtuneet. Kesä on kuitenkin vihdoin saapunut, talviturkki on jo heitetty ja auringossakin keretty polttamaan komeasti koko vatsa. Arki on rullaillut melkosen leppoisasti eteenpäin päivien muuttuessa yhä lämpimämmiksi. Töistäni nautin edelleen ja elämä tuntuu muutenkin olevan kaikin puolin mallillaan. Kaikki on siis oikein hyvin.

Jos nyt kuitenkin hieman syväluotaavampaa analyysia tekemisistäni haluan dokumentoida niin ehdottomasti yksi kohokohta kuukauden sisällä oli rakkaan pikkusiskoni vierailu. Iisa käväisi täällä kämppiksensä kanssa juhlistamassa 20-vuotissynttäreitään maaliskuun puolivälin jälkeen, tarkalleen 17. maaliskuuta - 20. maaliskuuta. Visiitti siis tosiaan oli vain pidennetty viikonloppu mutta hauskaa oli ja synttäreitä todellakin juhlittiin. Terassikausi tuli korkattua ja Paceville oli tuona aikana lähinnä toinen olohuone. Tästä tuskin odotattekaan mitään sen yksityiskohtaisempia tarinoita ja niitä ei juurikaan muistista löydykkään.

Terassilla. Iisa selittää jotain tosi mielenkiintoista tarinaa.

Joku ilta Pacevillessä. Ehkä parhaiten onnistunut kuva joka kertoo paljon.

Tunnetusti rankka juhliminen vaatii myös leponsa, joten seuraava viikonloppu otettiin Lauran kanssa ihan chillisti ja jatkettiin "tutkitaan Maltaa" -viikonloppuja. Toinen päivä tosin käytettiin shoppailuun Tigne Pointissa mutta omana sunnuntainamme kävimme katsastamassa Bugibba -nimisen kaupungin. Se osottautui oikeasti tosi viihtyisäksi paikaksi, tykkäsin erityisesti palmujen rivittämästä rantabulevardista sekä keskustan aukiosta jota ympäröi useat terassit. Tällä visiitillä ei tosiaan sen tarkempaa kohdetta ollut joten kierreltiin vain Bugibban katuja ympäriinsä, nautittiin terassilla auringosta ja rentouduttiin. Myöhemmin samana päivänä käytiin ottamassa myös lävistykset ikäänkuin hetken mielijohteesta. Laura tosin oli jo jonkin aikaa miettinyt napakoruaan, mutta urhoollisesti tyttöystävääni tukevana päätin sillä hetkellä uhrata myös itsestäni jonkun ruumiinosan lävistettäväksi. Ei vaan, edellisenä päivänä olin puoliksi vitsillä sanonut että voisin samalla ottaa helix -lävistyksen (joka on siis korvaan, ylös rustoon tehtävä suhteellisen yleinen lävistys) ja sen myös otin.

Terassilla Bugibbassa.

Bugibban rantabulevardin alkua.

Sitä seuraavana viikonloppuna jatkettiin edelleen osittain rauhallista linjaa, tarkoittaen sitä että vietettiin ulkona iltaa vain yhden kerran. Tällöin tuli heitettyä myös talviturkki kun vedon seurauksena päädyin yöllä alasti mereen uimaan Pacevillen "rannalla". Vesi oli ilmeisesti noin 17 asteista eli aivan liian kylmää siihen että kukaan sellaisesta oikeasti nauttisi.. Kuten arvata saattaa niin "uinti" jäikin enemmän nopeaksi pulahdukseksi, kylmyyden aiheuttamaksi jälkitärinäksi ja hiekkaisia vaatteita ainoaksi lämmikeeksi märän kehon päälle vetämiseksi. Ei siis ollut kummoinen kokemus. Kokeillaan sitten uudestaan kun vesi on parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Toinen vapaapäivä meni oikeasti rauhallisesti auringonottokauden korkkauksessa. Vietettiin kiva iltapäivä auringosta rantakalliolla nauttien.

Tästä päästään viimeisimpään viikonloppuun, joka oli pidennetty sellainen pääsiäisen ansiosta. Vapaata oli molemmilla perjantaista tiistaihin saakka ja olimme päättäneet rentoutua kunnolla. Halusimme pois tutuista maisemista ja ideana oli ensin lähteä Italiaan tai muualle Eurooppaan viettämään pidennettyä viikonloppua rauhassa. Lentojen varaus kuitenkin myöhästyi eikä sopivan hintaisia lentoja löytynyt enää oikeille päiville joten päädyimme toiseen ratkaisuun - hotelliöihin Maltalla.

Ensimmäisen hotellin varasimme perjantaista sunnuntaihin Buggibbasta johon ensivisiitillämme tykästyimme. Hotellina toimi Topaz -niminen hotelli, jonka tyyliin ensimmäisenä netistä bongasimme ja varasimme huoneen perjantaista sunnuntaihin. Huone oli melko kapinen ja vaatimaton mutta sehän onkin vain nukkumista varten. Bugibban yöelämään tuli kuitenkin tutustuttua jonkin verran ja hotellin allas sekä aamiainen virkistivät kuitenkin mukavasti. Täällä tuli koettua myös kesän ensimmäinen palaminen kun kehon koko etupuoli näytti ravunpunaiselta noin viiden tunnin altaallamakoilun jälkeen. Aurinkorasvojahan ei näin keväällä vielä tarvitse.

Sunnuntaista tiistaihin oli vuorossa huone Paradise Bay -nimisestä hotellista, Mellieħan kaupungista. Huone oli asteen mukavempi Topaziin verrattuna ja parvekkeelta oli hyvät näkymät merelle. Kyseinen hotellihan sijaitsee kivenheiton päässä paikasta josta lähtee lautat Gozolle ja itseasiassa parvekkeeltamme näkyikin Gozolle saakka varsin hyvin. Edellispäivän palamisesta johtuen emme juurikaan aikaa viettäneet hotellin altailla vaan pyrimme keskittymään Mellieħan tutkimiseen. Ensimmäisenä iltana kävimme siellä ravintolaillallisella ja seuraavana päivänä oli suunnitelmissa käydä vilkaisemassa lähettyviltä löytyvä Popeye Village sekä tutkia lisää Mellieħaa päiväsaikaan. Ajatuksenahan se oli ihan hyvä, mutta emme huomioineet pääsiäispyhiä joten Mellieħa ei juurikaan muuttunut ensimmäisen illan kokemuksesta mitenkään kaikkien kauppojen ollessa kiinni.

Paradise Bay -hotellin parvekkeen näkymät Gozolle.

Laura näytti biljarditaitojaan eräässä Mellieħan baarissa. Selviydyin kuitenkin voittajaksi.

Popeye Village oli kuitenkin jotain piristävän erilaista ja ihan visiitin arvoinen paikka. Kyseessähän on siis Popeye -elokuvan kuvauksia varten 32-vuotta sitten rakennettu kylä jota on sittemmin entisöity. Sisäänpääsy maksoi 10 euroa, jolla saa kylässä viettää niin pitkään kuin haluaa (sulkemisaikaan saakka). Lähes kaikkiin taloihin pääsee sisään, tunneittain on jotain live-esityksiä, eräässä talossa esitetään 15 minuutin mittaista dokkaria kyseisestä kylästä ja pieni museo sekä baari/ravintolakin löytyy alueelta. Kesäisin on ilmeisesti myös joku hintaan kuuluva pieni laivaristeily mutta joko niitä ei järjestetty tuulisesta säästä johtuen meidän visiitimme aikaan tai sitten niitä tosiaan on vain kesäkuukausina.

Popeye Villagen kartta.

Yleisnäkymää Popeye Villagesta.

Näkymää kylästä merelle.

Kippari-Kallena pääsee myös itse esiintymään halutessaan.

Söpöiltiin vähän ja jätettiin merkki erään talon piirrettäville seinille.

Viikon vanha aasi joka tuli vastaan kyseisessä kylässä.

Kaiken kaikkiaan nyt asiat ylös kirjoitettuani huomaan että kulunut kuukausi on ollut jälleen oikeasti varsin mukava enkä ihmettele että aika tuntuu vain lentäneen ohitse. Välissä tosiaan kerkesi vilahtamaan myös vuosipäiväni Suomesta muuton kanssa ja ollaanpa tässä myös varattu kesän reissuja varten lentoja. Vietämme kuukausen kesälomamme Suomessa sekä Malesia/Indonesia/??? -akselilla, eli meillä on liput Suomeen varattuna 2.7-11.7 jonka jälkeen käymme vuorokauden hengähtämässä kotona Maltalla ja seuraavat lennot on Malesiaan, Kuala Lumpuriin 12.7-2.8. Kuala Lumpurista olisi sitten suunnitelmissa lähteä suhteellisen nopeasti Indonesian puolelle Sumatran saarelle, mutta mikäänhän ei ole vielä varmaa ja suunnitelmat hioutuu täydelliseen muotoonsa sitten lähempänä..

Tulevaisuudessa on myös näkyvissä suuria kohokohtia! Äitini nimittäin päätti varata "varttifaijani" Jounin kanssa lennot tänne meitä moikkaamaan. Tämäkin tapahtuu suhteellisen nopealla aikataululla, sillä tätä kirjottaessa he saapuvat jo huomenna, perjantaina 13. päivä ja oleskelevat ensi tiistaihin saakka. Vierailu on kovin odotettu sillä viimenäkemästä onkin jo vierähtänyt yhdeksän kuukautta ja he eivät ole koskaan nähneet miten täällä ulkomailla oikeasti asustelen ja pärjäilen.. Seuraavat päivitykset siis odotettavissa heti heidän reissunsa jälkeen

Exploring more Malta!

Nyt ollaan jatkettu Gozo -reissun hengessä vapaapäivien kuluttamista hyödyllisesti lähialueisiin ja nähtävyyksiin tutustuen. Tämä on ollut oikein mukavaa vaihtelua ja eipähän ainakaan tule tunnetta että viikon tai kaksi meillä joskus vierailevat kaverit taikka sukulaiset ovat nähneet saaresta enemmän.

Viime viikolla oli siis vuorossa Mdinaan tutustuminen. Kyseessä on Maltan vanha pääkaupunki ja yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Yleinen autoliikenne siellä on kielletty (lukuunottamatta muutamaa asukasta erityisluvalla tai hälytysajoneuvoja) mutta viereisestä kaupungista, Rabatista, ei ole pitkä matka kävellä Mdinaan. Otimme siis alkuun bussin Rabattiin.

Bussimatkalta. Kuka sanoi ettei Malta ole kovin vehreä?

Mdina sekä Rabat ovat ikäänkuin keskisaarella jossa ei ole kauheasti tullut aikaisemmin pyörittyä. Tämän ansiosta bussimatka meni taas varsin leppoisasti uusia maisemia katsellen ja ihmetellen.. Rabattiin päästyämme löysimme suhteellisen nopeasti Mdinan muurit ja lähdimme etsimään pääsyä noiden muurien sisäpuolelle. Aikamme hölmösti pyörittyä ja muureja väärään suuntaan seurattuamme paikansimme pääportin.

Mdinan pääportti.

Mdina itsessään oli aikalailla sellainen kuin kuvittelinkin niillä tiedoilla jota olin paikasta aiemmin lukenut. Hiljainen kaupunki jossa liikenteen melua ei ole, pieniä kapeita kujia ja tunnelmallinen fiilis. Pyörittiin kaupungin ympäri nähtävyydet katsellen jonka jälkeen mentiin kahville ja välipalalle Fontanella nimiseen kahvilaan josta kuulemma saa loistavaa kotitekoista kakkua. Tyydyin itse kotitekoiseen piirakkaan mutta Laura kehui kyllä suklaakakkunsa maasta taivaisiin.. Oma kana-herkkusienipiirakkanikin maistui kyllä uskomattoman hyvältä näteissä maisemissa kuuman kahvin kera. Kaupunki itsessäänhän on nimittäin Maltan lähes korkeimmalla kohdalla ja kahvilan ulkoterassilta näki aina Sliemaan saakka.

St. Paulin katedraali.

Tyypillinen kapea kuja Mdinassa.

Erään kahvilan ilmoitustaululta.

Maisemia näköalapaikalta, kahvilan vierestä.

Kotitekoista kakkua ja piirakkaa. Nam.

Mdinan jälkeen pyörittiin vielä jonkin aikaa Rabatissa joka osottautui varsin normaaliksi kaupungiksi. Löytyi ravintoloita, kahviloita, merkkiliikkeitä sekä kaikkea muuta mitä nyt vain kaupungista olettaa löytyvänkin. Suurinpiirtein tunnin pyörimisen jälkeen päätettiin lähteä takaisin Sliemaan kun iltakin rupesi hämärtämään ja kaupunki oli päällisin pyörin käyty läpi. Tästä voidaankin sitten hypätä normaalin arjen ja tylsän työviikon ohi suoraan tähän viikkoon.

St. Paulin kirkko Rabatissa.

Maanantaina aloitettiin viikonloppu lähtemällä pitkästä aikaa Vallettaan. Tälle ei oikeastaan mitään erityistä syytä ollut, eipä vain olla käyty sielläkään pitkiin aikoihin ja Laura halusi löytää lemmikkieläinliikkeen josta oli kuullut kaveriltaan. Ihan tietysti vain katselua varten, kartoitusta siitä että millaisia eläimiä löytäisi JOS jonkun ottaisi joskus. Kauppaa ei kuitenkaan löytynyt huonon taustatyön takia sillä me ei tietenkään googlattu eläinkauppoja tai muutenkaan otettu mitään ohjeita ylös, tiedettiin vain että sellainen on jossain päin Vallettaa tai sen lähellä. Haahuiltiin siellä siis tunti-pari päämäärättömänä ja bongattiin mm. Valletan sotamuseo. Sinne täytyy tehdä visiitti joku kerta.

Luultavasti brittiläinen kesävarustuksessa. Taustalla näkyy muilla vielä takit päällä.

Aikamme kierreltyämme ja siihen kyllästyttyämme lähdimme takaisin aikeina käydä ruokakaupassa ja lähteä siitä kotiin tekemään ruokaa ja viettämään rauhallista iltaa. Bussissa kaverini kuitenkin soitti ja pyysi kaljalle terassille vielä kun aurinko paistaa. Kahdesti ei tarvinnut suostutella ennenkuin otettiin suunnaksi Tex Mexin terassi ja siitä edelleen MedAsian Happy Hour -drinkit. Kauppareissu lykättiin tiistaille ja ilta kääntyi illanvietoksi meidän kämpille.

El Toro- ja Strawberry mojitot.

Tiistaina herättiin aikaisin reippaana suorittamaan eilen käymättä jäänyt kauppareissu. Kaupan ja aamupalan jälkeen päätettiin ottaa päivän kohteeksi Paola niminen kaupunki josta pitäisi löytyä muinaisia megaliittitemppeleitä jotka on maapallon vanhimpia ihmisten tekemiä rakennuksia, rakennettu jo ennen Egyptin pyramideja n. 4000-2500 eaa. Yhteensä noita temppeleitä on muutamia Maltalla mutta Paola valikoitui kohteeksemme siksi että siellä niitä pitäisi olla kaksi, tärkeimpänä Ħal-Saflienin hypogeum joka on puoliksi maan alla ja maailman ainoa esihistorialliselta ajalta oleva temppeli.

Totuttuun tapaan bussilla Paolaan suuvuttuamme olimme aika hukassa sillä taustatyö rajottui jälleen nopeaan googlaukseen ja faktaan siitä että jossain päin Paolaa ne temppelit on. Tällä tavoin on itseasiassa paljon hauskempikin tutkia paikkoja kun ei vain kävele kartan kanssa suoraan sinne mistä halutun kohteen pitäisi löytyä. Kävelimmekin ensin aivan väärään suuntaan ja löysimme vahingossa Addolaratan hautausmaan. Paikka oli jo portista päätellen vaikuttava ja koska se oli auki päätimme katsastaa myös sen.

Addolaratan hautausmaan portti.

Hautakryptia rivissä.

Addolaratan kirkko.

Hautausmaa olikin suuri ja huomattavasti erilaisempi kuin suomalaiset vastaavat. Hautakivet olivat erittäin koristeellisia ja niitä oli monenlaisia. Lisäksi niissä oli lähes poikkeuksetta myös vainajan kuva sekä tieto siitä minkä ikäisenä kyseinen henkilö on menehtynyt joten laskutoimitusta ei tarvinnut tehdä itse. Suomeen verrattuna erona oli myös se että harvinaisen monella haudalla oli ihan tuoreita kukkia, eli vainajia muistellaan tosiaan vielä pitkään kuoleman jälkeenkin.

Hautausmaahan tutustuttuamme matka jatkui edelleen kohti temppeleitä. Suunnan arvottuamme bongasimmekin pian iloksemme kyltin temppeleistä ja lähdettiin kyltin osoittamaan suuntaan. Pian tuijotimmekin jättimäistä seinää joka ilmoitti saapumisemme Ħal-Saflienin hypogeumille ja kertoi että se on UNESCOn maailmanperintökohde. Itse temppeliin ei tosin ikinä päästy sillä sinne päästetään vain 80 ihmistä päivässä jolla pyritään pitämään sen kunto mahdollisimman hyvänä. Syy siis käydä täälläkin uudestaan.

Ħal-Saflienin hypogeumin ulkopuolelta.

Paikallistettiin kylttien avulla myös se toinen, Tarxienin temppeli. Sitä vuorasi iso muuri jonka väleistä pystyikin kurkkimaan muurien sisälle. Siellä näkyi kasa kiviä muttei mitään hulppeaa temppeliä. Muurien sisälle pääsymaksu oli 11.5e per henkilö, joten päätimme yhteistuumin jättää myös tämän välistä sillä niin rahoissamme emme kuitenkaan ole että maksaisimme yli 20 euroa kivikasan näkemisestä jonka näkee muurien ulkopuoleltakin. Harmi että historialla rahastetaan.

Temppelit "nähtyämme", tai paremmin sanottuna ainakin löydettyämme oli aika taas päättää päivän reissu tähän. Yhteenvetona hautausmaa oli vakuuttavampi kuin muurien välistä näkemämme temppelin rauniot, mutta Ħal-Saflienissa tullaan varmasti vielä vierailemaan.

Church of Christ the King, Paola.

Paolan kaduilta. Teepaidassa tarkenee jo päivisin.

Tulipa pitkä teksti. Täytynee tosiaan taas kiristää päivitystahtia niin ei kulu aina tuntia yhteen päivitykseen. Tuntuu myös että tuli paljon kirkkoaiheisia kuvia, mutta sellasta se on kun tutustuu oikeisiin nähtävyyksiin ja historiaan erittäin katolilaisessa maassa. Kelit lämpenee päivä päivältä ja ainakin Forecan sääennusteet lupaavat Maltalle aurinkoa seuraavaksi 10 päiväksi ilman pisaraakaan sadetta. Toivotaan parasta..

Exploring Gozo!

Kevät on ruvennut kunnolla painamaan päälle joka on erittäin positiivista. Viimeisen viikon aikana aurinko on ollu tutumpi näky kuin sadepilvet jonka ansiosta päivätkin ovat olleet lämpimämpiä. Varmin merkki kuitenkin kesän lähestymisestä on se, että aamupäivällä töihin toppatakki päällä kävellessäni olen bongannut jo useita brittituristeja shortseissa ja teepaidassa terassilla nauttimassa oluesta..

Vapaapäivät on taas sujunut oikein kivasti. Eilen pidettiin erään tuttavapariskunnan kanssa peli-ilta meillä. Pelailtiin yatzia, pokeria ja juotiin sivistyneesti viiniä sekä Jägerbombeja. Vuorokauden hiljalleen vaihtuessa ja karaokeidean varttuessa päätimme siirtää illanvieton heidän asunnolleen. Laulelimme siellä karaokea SingStarin muodossa aina aamuseitsemään saakka kunnes aamun sarastaessa mietimme Lauran kanssa että on varmaan aika mennä kotiin nukkumaan. Tällä pariskunnalla on muuten lemmikkinä pöllö. Jep, se ei ole mitenkään erikoista taikka laitonta täällä. Muitakin erikoisia lemmikkejä löytyy alan liikkeistä, valinnanvaraa on aina apinasta gekkoon saakka.

Harry -pöllö ja Laura.

Harryn sivuprofiili kännykkäni kameralla ikuistettuna.

Tänään heräilimme myöhäiseksi venähtäneestä illasta huolimatta puolenpäivän aikoihin. Edellisenä päivänä olimme jo suunnitellut että tänään lähdetään Gozolle ensimmäistä kertaa mikäli sää on hyvä. Gozo on siis yksi kolmesta Maltan pääsaarista. Malta on saarista suurin, Gozo toiseksi ja pienin on Comino. Pilviä ei liiemmin näkynyt joten aamupalan jälkeen lähdimme matkaan. Sliemasta menee bussi suoraan Cirkewwan satamaan josta lautat Gozolle liikennöivät. Bussimatkaan aikaa menee liikenteestä riippuen noin 35-45 minuuttia, joka meni sekin varsin rattoisasti uusia maisemia katsellen. Lautta sinne suuntaan ei maksa mitään, mutta takaisin tullessa siitä joutuu pulittamaan 4,10-4,95 euroa riippuen siitä mihin ajankohtaan olet liikenteessä. Yöhinta on halvempi.

Aallot iskivät komeasti Sliemassa bussia odotellessa.

Cirkewwan terminaali.

Itse lautta.

Lautan sun deckiltä.

Perille Gozolle saavuttuamme saimme taksikuskin kimppuumme heti lauttaterminaalista ulos astuttuamme. Aivan liian monen "ei kiitos" vastauksen jälkeen hänkin tajusi vihdoin luovuttaa. Ainakin niin luulimme. Sama kuski nimittäin ajoi ohitsemme noin 500 metriä satamasta käveltyämme ja meidät huomatessaan pysäytti autonsa, nousi ulos sieltä ja tuli vielä varmistamaan sen faktan että olimme aivan varmoja ettei viidellä eurolla kyytiä haluta. Lopullisesti hänestä eroon päästyämme rupesimme miettimään että mihin ja millä me nyt muuten sitten oikeasti mennään? Satamassa ei ole mitään nähtävää ja oikeastaan emme edes tiedä missä olisi. Emme nimittäin tehneet minkäänlaista taustatietoa Gozosta ja sen nähtävyyksistä. Päätimme jatkaa matkaa jalan ja noin puolen tunnin kävelyn jälkeen totesimme että matka lähimpään oikeaan kaupunkiin on varmaan turhan pitkä. Olimme ohittaneet muutaman bussipysäkin joten päätimme jäädä seuraavan sellaisen vastaan tullessa odottamaan bussia. Pysäkillä kävi ilmi että siinä pysähtyy vain yksi bussi, se menee Victoria nimiseen kaupunkiin ja seuraavaa joutuisi odottamaan puoli tuntia. Odottavan aika oli pitkä ja muutamaan otteeseen mietimme jo haikailevasti taksikuskin viiden euron tarjousta, mutta pysyimme kuitenkin positiivisina ja odotimme maltillisesti.

Victoriaan päästyämme kävelimme sen pieniä katuja läpi, tutustuimme paikkaan yleisellä tasolla ja lähinnä vaan ihailtiin rakennuksia. Ilmeisesti Victoria on Gozon suurin kaupunki, mutta ei se kyllä kovin suurelta vaikuttanut. Emme vieläkään ole vakuuttuneita siitä että löysimmekö kaupungin keskustaa koskaan vai oliko se todella vain niin pieni. Kävimme pienessä snack bar -ruokalassa syömässä lounasta. Listalta löytyi lähinnä pizzaa, pastaa tai hampurilaisia. Pääosa asiakkaista näyttikin keskittyvän vain bissen kittaamiseen ja intensiivisen näköisen korttipelin pelaamiseen.

Kapeaa katua koristaa nätisti kasvanut köynnös.

Lohikäärmeensurmaaja -patsas.

Vahingossa löydetty kirkko.

Korttipelit käynnissä snack barissa.

Hämärän laskeutuessa päätimme lähteä takaisin kotiin ja säästää varsinaiset nähtävyydet kuten Azure Window valoisaan aikaan. Bussiaikataulujakaan ei tietenkään oltu etukäteen opiskeltu, joten kun Victorian bussiterminaalille päästiin saatiin huomata että seuraavan lähtöön oli reilu tunti aikaa. Terminaalille ei kuitenkaan toki ollut pitkä matka kuten ei varmasti mihinkään Victorian sisällä, joten menimme takaisin lounasravintolamme lähistölle ja valitsimme toisen baarin. Nimi taisi olla Beehive. Tilasimme lasit punaviiniä ja saimme ilmeisesti itse tehtyä sellaista, sillä baarin täti kaatoi sitä lasiin 5 litran lähdevesipullosta. Tarjoilukaan ei suinkaan tapahtunut viinilasista vaan ihan normaali juomalasi sai kelvata. Hinnalla tätä lasillista ei sentään ollut pilattu joten maksoimme euron epäröimättä ja siirryimme aikaa tappamaan.

ViiniLASIllisella.

Sellainen reissu tällä kertaa. Kaiken kaikkiaan oli taas erittäin kiva päivä joka viuhahti ohi auringosta nauttien ja kaikenlaista uutta nähden. Gozostakaan ei suinkaan jäänyt mieleen huonoa kuvaa vaikka se hiljainen ja pieni paikka olikin. Tämän päivän reissulla kuitenkin tajusi kuinka helppoa sinne oikeasti on kuitenkin mennä ja ensi kerralla teemme taustatyön itse saarestakin paremmin. Käynnin jälkeen tämä oma kotisaarikin tuntuu kivasti vähän isommalta ja eläväisemmältä paikalta! :)

Valentine's day!

Arki on rullaillut suhteellisen normaaleilla rutiineillaan. Pidettiin pienimuotoiset tuparit toissasunnuntaina, jonka jälkeen on kerinnyt sitten kunnolla asettumaan ja totuttelemaan uuteen kämppään. Tuntuu että tää kuukausi on ollut tammikuutakin kylmempi, vaikka tilastojen valossa tammikuun pitäisi olla kylmin kuukausi. Päivälämpötilat on jossain hieman kymmenen asteen paremmalla puolella ja harmillisen usein sataa. En edes muista nopeasti mietittynä päivää jolloin ei olisi satanut ollenkaan missään vaiheessa. Tästä syystä töiden jälkeen illat meneekin usein kotona elokuvia katsellessa tai muutenvaan ollessa ja kesää odotellessa. Aikaa blogin päivityksellekkin löytyisi siis enemmän kuin hyvin, mutta toisaalta haluan tänne paljon kuvia tekstin ohelle. Olisiko postauksesta joka kertoo sadepäivästä kotona ilman kuvia paljoa iloa?

Tämä "viikonloppu" oli kuitenkin erittäin mukava. Sunnuntaina rentouduttiin Lauran kanssa ihan vaan kotona työviikon päättymisen kunniaksi. Maanantaina muutama kaveri tuli kylään, pelailtiin jätkien kanssa NHL12 -turnaus pleikkarilla 2vs2 tyylillä. Turpaan tuli aika pahasti, joka tarkoittanee sitä että pitää keskittyä enemmän tohon treenaamiseen ja pelaamiseen. Ehkä seuraavalla kerralla sitten..

Tiukka keskittyminen.

Tiistaina, eli ystävänpäivänä ajateltiin tehdä jotain mukavaa yhdessä. Mitään erikoista ei oltu suunniteltu valmiiksi ja suunnitelmat hioituivatkin täydelliseen muotoon päivän edetessä. Lähdettiin ensin bussilla Pacevilleen tarkoituksena mennä leffaan. Eden cinemasilla oli tarjous jossa ystävänpäivänä sai kaksi leffalippua yhden hinnalla. Tälle tuli hintaa siis 5 euroa 50 senttiä yhteensä. Mielestäni erittäin edullinen hinta leffasta vaikka kyseessä olikin puoli viiden näytös joka lasketaan vielä päivänäytöksenä ja on täten halvempi. Liput haettuamme pyörimme tunnin verran Bay Streetin ostoskeskuksella ja sen lähiympäristössä leffan alkua odotellessa.

Bay Streetin ostoskeskukselta. Märkä katu kertoo sateisesta säästä.

Ostoskeskuksen katolla maisema oli jo aurinkoisempi.

Rannallakin käytiin. Hieman kuolleen oloinen palmu vahvistaa käsitystä siitä että rantakelit ovat vielä kaukana.

Tunti menikin kuin siivillä, tosiaan tuolla Bay Streetin ostoskeskuksellakaan ei olla ennen edes käyty kunnolla. Ei siinä, samat liikkeethän siellä on eikä varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta uutta on aina kiva katsella. Itse leffana toimi The Vow -niminen romantiikkadraamapätkä joka oli etenkin Lauran mieleen. Ystävänpäivänä on ihan sallittua katella tälläsiä nyyhkyleffoja? Omaan makuun se nyt oli.. No, kyllähän sen kerran katteli. Suhteellisen kliseinen ja ennalta-arvattava mutta ei mikään täysin huonokaan.

Elokuvan jälkeen päätettiin mennä syömään. Oltiin aikaisemmalla tunnin kiertelyreissulla bongattu kivan näköinen Fluid -niminen steak house ravintola Bay Streetin ostoskeskuksesta. Otettiin suunnaksi siis se. Ruoka, ja erityisesti palvelu, oli erittäin hyvää. Palvelusta varsinkin voi jopa yllättyä, Maltalaisittain kun tuo asiakaspalvelu tuntuu välillä olevan aika lapsenkengissään. Täällä se kuitenkin toimi hyvin.

Lauran kana-annos sekä oma liha-annokseni. Pullo punaviiniä.

Syömisen jälkeen lähdettiin sitten bussilla takaisin kotiin. Mietittiin että voisi mennä kotona vielä kylpyammeeseen rentoutumaan mutta molemmat olivat kotiin päästyämme niin naatteja että päädyttiinkin vaan sohvalle löhöämään ja Putousta katselemaan.. Päivä oli kuitenkin erittäin kiva ja hyvät fiilikset jäi! Nyt on kiva aloittaa taas energisenä uusi työviikko.

Moving day!

Nyt on muutto ohi ja kirjottelen tätä uudesta kämpästä. Aika säätöä tietysti ollu mutta kyllähän se sit taas palkitsee. Viime viikolla kolmeen otteeseen kävi ihmisiä kattelemassa vanhaa kämppää ja menin pari kertaa kesken työpäivänki availemaan vuokraisännälle ovia ja vahtimaan kierrosta. Pakkaus- ja siivousrumba jätettiin nätisti viimeiselle päivälle, eli eiliselle.

Eilinen oli muutenkin suhteellisen täyteen pakattu päivä, aamulla klo 09.00 mentiin uudelle asunnolle tekemään "inventory check" eli kattelemaan vuokraisännän kanssa että mitä tavaroita tästä sisustetusta kämpästä löytyy muuttaessamme ja allekirjoittamassa lappu että näin tosiaan on ollut. Tämän jälkeen syötiin pikainen aamupala/lounas kotona ja ruvettiin pakkaamaan ja siivoamaan. Heräsi ihmetys että mistä tätä tavaraa on taas tullut, puoli vuotta sitten kun tänne muutettiin oli molemmilla vaan yhdet matkalaukut ja käsimatkatavarat. Pakatessa vierähtikin sitten aikaa aika hyvin ja illan hämärtyessä päätimme jättää pienimmät loppusilaukset tälle päivälle. Mentiin Amigosiin syömään illallista ja siitä muutamille drinkeille ulos juhlistamaan lähes loppuun tehtyä pakkausta ja muuttoa. Nukkumaan mentiin kuitenkin suhteellisen ajoissa, kun tänään oli taas melko aikainen herätys.

Tavarakasa. Kuvanottovaiheessa muutama suurin oli jo viety uudelle asunnolle.

Tänään oli tosiaan tapaaminen vuokraisännän kanssa ja avaintenluovutus kymmeneltä aamulla. Heräsin itse joskus yhdeksän maissa, Laura oli jo noussut aiemmin. Silti tuli kiire ja tultiinkin loppupeleissä tyylikkäät 10 minuuttia myöhässä, tosin myös vuokraisäntä oli myöhässä joten oikeastaan tultiin juuri sopivaan aikaan eikä jouduttu itse odottelemaan. Avaintenluovutuksen jälkeen alkoi tietysti itse muuttaminen. Asuntovälittäjämme lupautui heittämään meidät autollaan vanhalle kämpälle, ottamaan sen pienen auton täydeltä tavaraa kyytiin ja viemään meidät takaisin tavaroiden kanssa uudelle. Tämä oli erittäin positiivinen yllätys, sillä alunperin oltiin mietitty että pitää varmaan taksilla suhata tuota väliä parikin kertaa, kun ei oikeasti vaan mahdu tavarat yhteen autolastilliseen. Näin saatiin siis välittäjän pikkuauto täyteen tavaraa ja usko yhteen taksikeikkaan vahvistui. Ylläoleva kuva on otettu nimenomaan tämän ensimmäisen lastin jälkeen, eli tavaraa tosiaan oli enemmän. Mistä se kaikki on ilmestynyt? Tähän väliin huomautus että siivouksessa tuli myös kolme jätesäkillistä roskaa, tarpeettomia papereita, rikkinäisiä tavaroita ja vaatteita yms..

Loput tavarat vietiin siis tosiaan sitten Dial-A-Cab -taksifirman lontootyylisellä taksilla. Tällöinkin jouduttiin istumaan melkein jalat suussa ja enempää ei juuri olisi mahtunutkaan kyseiseen taksiin. Tämä huvi kustansi kuusi euroa, eli suhteellisen edullisesti kuitenkin saatiin tavarat siirrettyä. Ihan muutamia juttuja jäi vielä vanhaan kämppään, jotka noukitaan iltakävelyllä mukaan kun käydään vielä siellä, jättämässä avaimet ja heittämässä aikaisemmin mainitut kolme jätesäkillistä kadulle odottamaan huomisen aamun roskiennoutoa.

Nyt on muutto kuitenkin suurimmilta osin ohi, tavarat on purettu ja laitettu paikoilleen ja asetuttu taloksi, Laura kokkaa parhaillaan aurajuusto-pekoni-jauhelihapihvejä ja iloitsee uudesta keittiöstä. Kyllä on hyvä fiilis. Avasin tämän kunniaksi kaljan ja illemmalla korkataan shampanjapullo jonka sain joulun tienoilla työpaikaltani ja jota on säästelty nimenomaan jotain erikoistapausta varten. Tämä on sellainen. Myös kylpyammeen ajattelimme koeajaa heti. Nyt kuitenkin siihen asiaan mitä on erityisesti ruinattu - eli kuviin uudesta kämpästä. Sukulaiset pommittaa Facebookissa viesteillä (terveisiä äidille!) että kuvia esille joten pakkohan se oli muutama napata. Tässä ne nyt on.

Keittiö. Sisältää jostain kivestä muotoillun baaritiskiosuuden ja muut välttämättömyydet.

Olkkari. Tummanruskea nahkadivaani ja 42'' Philips takaa viihtyvyyden. Sekä PS3.

Makuuhuoneen walk-in-wardrobe. Siis vaatekaappi johon mahtuu itsekin sisälle.

Makuuhuoneen sänky. Takana parvekkeen toinen ovi.

Kylpyhuoneen lavuaari. Määrällisesti Lauralla tuossa oikealla hieman enemmän kosmetiikkatuotteita.

Parveke. Tuossa alapuolella kasvaa ihan oikea palmu, eli aamutupakkaa poltellessa voi sen tehdä sekä palmun alla että yllä.

Sellanen. Kuvat nyt ei tietenkään kata kaikkea, kamera on tavallinen pokkari eikä näytä tarkasti yksityiskohtia yms, mutta eiköhän noista perusidean saa. Katellaan jos myöhemmin laittaa vielä lisää kuvia mikäli kysyntää on. Tämä postaus oli kuitenkin tässä, nyt aion siirtyä kaljan nauttimiseen, ruoan valmistumisen odotteluun ja pikkuhiljaa virittäydytään Lauran kanssa omiin privaattitupareihimme. Katellaan taas!