Exploring more Malta!

Nyt ollaan jatkettu Gozo -reissun hengessä vapaapäivien kuluttamista hyödyllisesti lähialueisiin ja nähtävyyksiin tutustuen. Tämä on ollut oikein mukavaa vaihtelua ja eipähän ainakaan tule tunnetta että viikon tai kaksi meillä joskus vierailevat kaverit taikka sukulaiset ovat nähneet saaresta enemmän.

Viime viikolla oli siis vuorossa Mdinaan tutustuminen. Kyseessä on Maltan vanha pääkaupunki ja yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Yleinen autoliikenne siellä on kielletty (lukuunottamatta muutamaa asukasta erityisluvalla tai hälytysajoneuvoja) mutta viereisestä kaupungista, Rabatista, ei ole pitkä matka kävellä Mdinaan. Otimme siis alkuun bussin Rabattiin.

Bussimatkalta. Kuka sanoi ettei Malta ole kovin vehreä?

Mdina sekä Rabat ovat ikäänkuin keskisaarella jossa ei ole kauheasti tullut aikaisemmin pyörittyä. Tämän ansiosta bussimatka meni taas varsin leppoisasti uusia maisemia katsellen ja ihmetellen.. Rabattiin päästyämme löysimme suhteellisen nopeasti Mdinan muurit ja lähdimme etsimään pääsyä noiden muurien sisäpuolelle. Aikamme hölmösti pyörittyä ja muureja väärään suuntaan seurattuamme paikansimme pääportin.

Mdinan pääportti.

Mdina itsessään oli aikalailla sellainen kuin kuvittelinkin niillä tiedoilla jota olin paikasta aiemmin lukenut. Hiljainen kaupunki jossa liikenteen melua ei ole, pieniä kapeita kujia ja tunnelmallinen fiilis. Pyörittiin kaupungin ympäri nähtävyydet katsellen jonka jälkeen mentiin kahville ja välipalalle Fontanella nimiseen kahvilaan josta kuulemma saa loistavaa kotitekoista kakkua. Tyydyin itse kotitekoiseen piirakkaan mutta Laura kehui kyllä suklaakakkunsa maasta taivaisiin.. Oma kana-herkkusienipiirakkanikin maistui kyllä uskomattoman hyvältä näteissä maisemissa kuuman kahvin kera. Kaupunki itsessäänhän on nimittäin Maltan lähes korkeimmalla kohdalla ja kahvilan ulkoterassilta näki aina Sliemaan saakka.

St. Paulin katedraali.

Tyypillinen kapea kuja Mdinassa.

Erään kahvilan ilmoitustaululta.

Maisemia näköalapaikalta, kahvilan vierestä.

Kotitekoista kakkua ja piirakkaa. Nam.

Mdinan jälkeen pyörittiin vielä jonkin aikaa Rabatissa joka osottautui varsin normaaliksi kaupungiksi. Löytyi ravintoloita, kahviloita, merkkiliikkeitä sekä kaikkea muuta mitä nyt vain kaupungista olettaa löytyvänkin. Suurinpiirtein tunnin pyörimisen jälkeen päätettiin lähteä takaisin Sliemaan kun iltakin rupesi hämärtämään ja kaupunki oli päällisin pyörin käyty läpi. Tästä voidaankin sitten hypätä normaalin arjen ja tylsän työviikon ohi suoraan tähän viikkoon.

St. Paulin kirkko Rabatissa.

Maanantaina aloitettiin viikonloppu lähtemällä pitkästä aikaa Vallettaan. Tälle ei oikeastaan mitään erityistä syytä ollut, eipä vain olla käyty sielläkään pitkiin aikoihin ja Laura halusi löytää lemmikkieläinliikkeen josta oli kuullut kaveriltaan. Ihan tietysti vain katselua varten, kartoitusta siitä että millaisia eläimiä löytäisi JOS jonkun ottaisi joskus. Kauppaa ei kuitenkaan löytynyt huonon taustatyön takia sillä me ei tietenkään googlattu eläinkauppoja tai muutenkaan otettu mitään ohjeita ylös, tiedettiin vain että sellainen on jossain päin Vallettaa tai sen lähellä. Haahuiltiin siellä siis tunti-pari päämäärättömänä ja bongattiin mm. Valletan sotamuseo. Sinne täytyy tehdä visiitti joku kerta.

Luultavasti brittiläinen kesävarustuksessa. Taustalla näkyy muilla vielä takit päällä.

Aikamme kierreltyämme ja siihen kyllästyttyämme lähdimme takaisin aikeina käydä ruokakaupassa ja lähteä siitä kotiin tekemään ruokaa ja viettämään rauhallista iltaa. Bussissa kaverini kuitenkin soitti ja pyysi kaljalle terassille vielä kun aurinko paistaa. Kahdesti ei tarvinnut suostutella ennenkuin otettiin suunnaksi Tex Mexin terassi ja siitä edelleen MedAsian Happy Hour -drinkit. Kauppareissu lykättiin tiistaille ja ilta kääntyi illanvietoksi meidän kämpille.

El Toro- ja Strawberry mojitot.

Tiistaina herättiin aikaisin reippaana suorittamaan eilen käymättä jäänyt kauppareissu. Kaupan ja aamupalan jälkeen päätettiin ottaa päivän kohteeksi Paola niminen kaupunki josta pitäisi löytyä muinaisia megaliittitemppeleitä jotka on maapallon vanhimpia ihmisten tekemiä rakennuksia, rakennettu jo ennen Egyptin pyramideja n. 4000-2500 eaa. Yhteensä noita temppeleitä on muutamia Maltalla mutta Paola valikoitui kohteeksemme siksi että siellä niitä pitäisi olla kaksi, tärkeimpänä Ħal-Saflienin hypogeum joka on puoliksi maan alla ja maailman ainoa esihistorialliselta ajalta oleva temppeli.

Totuttuun tapaan bussilla Paolaan suuvuttuamme olimme aika hukassa sillä taustatyö rajottui jälleen nopeaan googlaukseen ja faktaan siitä että jossain päin Paolaa ne temppelit on. Tällä tavoin on itseasiassa paljon hauskempikin tutkia paikkoja kun ei vain kävele kartan kanssa suoraan sinne mistä halutun kohteen pitäisi löytyä. Kävelimmekin ensin aivan väärään suuntaan ja löysimme vahingossa Addolaratan hautausmaan. Paikka oli jo portista päätellen vaikuttava ja koska se oli auki päätimme katsastaa myös sen.

Addolaratan hautausmaan portti.

Hautakryptia rivissä.

Addolaratan kirkko.

Hautausmaa olikin suuri ja huomattavasti erilaisempi kuin suomalaiset vastaavat. Hautakivet olivat erittäin koristeellisia ja niitä oli monenlaisia. Lisäksi niissä oli lähes poikkeuksetta myös vainajan kuva sekä tieto siitä minkä ikäisenä kyseinen henkilö on menehtynyt joten laskutoimitusta ei tarvinnut tehdä itse. Suomeen verrattuna erona oli myös se että harvinaisen monella haudalla oli ihan tuoreita kukkia, eli vainajia muistellaan tosiaan vielä pitkään kuoleman jälkeenkin.

Hautausmaahan tutustuttuamme matka jatkui edelleen kohti temppeleitä. Suunnan arvottuamme bongasimmekin pian iloksemme kyltin temppeleistä ja lähdettiin kyltin osoittamaan suuntaan. Pian tuijotimmekin jättimäistä seinää joka ilmoitti saapumisemme Ħal-Saflienin hypogeumille ja kertoi että se on UNESCOn maailmanperintökohde. Itse temppeliin ei tosin ikinä päästy sillä sinne päästetään vain 80 ihmistä päivässä jolla pyritään pitämään sen kunto mahdollisimman hyvänä. Syy siis käydä täälläkin uudestaan.

Ħal-Saflienin hypogeumin ulkopuolelta.

Paikallistettiin kylttien avulla myös se toinen, Tarxienin temppeli. Sitä vuorasi iso muuri jonka väleistä pystyikin kurkkimaan muurien sisälle. Siellä näkyi kasa kiviä muttei mitään hulppeaa temppeliä. Muurien sisälle pääsymaksu oli 11.5e per henkilö, joten päätimme yhteistuumin jättää myös tämän välistä sillä niin rahoissamme emme kuitenkaan ole että maksaisimme yli 20 euroa kivikasan näkemisestä jonka näkee muurien ulkopuoleltakin. Harmi että historialla rahastetaan.

Temppelit "nähtyämme", tai paremmin sanottuna ainakin löydettyämme oli aika taas päättää päivän reissu tähän. Yhteenvetona hautausmaa oli vakuuttavampi kuin muurien välistä näkemämme temppelin rauniot, mutta Ħal-Saflienissa tullaan varmasti vielä vierailemaan.

Church of Christ the King, Paola.

Paolan kaduilta. Teepaidassa tarkenee jo päivisin.

Tulipa pitkä teksti. Täytynee tosiaan taas kiristää päivitystahtia niin ei kulu aina tuntia yhteen päivitykseen. Tuntuu myös että tuli paljon kirkkoaiheisia kuvia, mutta sellasta se on kun tutustuu oikeisiin nähtävyyksiin ja historiaan erittäin katolilaisessa maassa. Kelit lämpenee päivä päivältä ja ainakin Forecan sääennusteet lupaavat Maltalle aurinkoa seuraavaksi 10 päiväksi ilman pisaraakaan sadetta. Toivotaan parasta..