Last month in fastforward

Siitä onkin taas vierähtänyt hyvä tovi viimepäivityksestä. Voisin koittaa vääntää jotain naurettavia selityksiä siitä kuinka kiireellistä on ollut mutta se olisi vain valehtelua. Olen ollut laiska ja passannut kirjottamista siihen hetkeen kun on enemmän energiaa. Energiaa se vaatii ihan sen takia ettei ole kirjottanut aikoihin ja pitäisi taas kirjottaa pienen romaanin kokoinen postaus - ja näin noidankehä on valmis. Mitä kauemmaksi lykkää niin sen enemmän on asiaakin. Tykkään kuitenkin kirjottelemisesta joten jälleen vannon itselleni että tulevaisuudessa päivittelen useammin ja vähän lyhyempiä stooreja. Katotaan kuinka käy.

Nyt aion sitten vähän oikoa näissä viimeisen kuukauden tapahtumissa. Osittain sen takia että laiskottaa edelleen ja kauhulla mietin kuinkakohan pitkä päivitys tästäkin tulee. Osittain sen takia ettei mitään ihan todella mielenkiintoista ole tapahtunutkaan. Osittain myös siksi että pienet yksityiskohdat ovat jo unohtuneet. Kesä on kuitenkin vihdoin saapunut, talviturkki on jo heitetty ja auringossakin keretty polttamaan komeasti koko vatsa. Arki on rullaillut melkosen leppoisasti eteenpäin päivien muuttuessa yhä lämpimämmiksi. Töistäni nautin edelleen ja elämä tuntuu muutenkin olevan kaikin puolin mallillaan. Kaikki on siis oikein hyvin.

Jos nyt kuitenkin hieman syväluotaavampaa analyysia tekemisistäni haluan dokumentoida niin ehdottomasti yksi kohokohta kuukauden sisällä oli rakkaan pikkusiskoni vierailu. Iisa käväisi täällä kämppiksensä kanssa juhlistamassa 20-vuotissynttäreitään maaliskuun puolivälin jälkeen, tarkalleen 17. maaliskuuta - 20. maaliskuuta. Visiitti siis tosiaan oli vain pidennetty viikonloppu mutta hauskaa oli ja synttäreitä todellakin juhlittiin. Terassikausi tuli korkattua ja Paceville oli tuona aikana lähinnä toinen olohuone. Tästä tuskin odotattekaan mitään sen yksityiskohtaisempia tarinoita ja niitä ei juurikaan muistista löydykkään.

Terassilla. Iisa selittää jotain tosi mielenkiintoista tarinaa.

Joku ilta Pacevillessä. Ehkä parhaiten onnistunut kuva joka kertoo paljon.

Tunnetusti rankka juhliminen vaatii myös leponsa, joten seuraava viikonloppu otettiin Lauran kanssa ihan chillisti ja jatkettiin "tutkitaan Maltaa" -viikonloppuja. Toinen päivä tosin käytettiin shoppailuun Tigne Pointissa mutta omana sunnuntainamme kävimme katsastamassa Bugibba -nimisen kaupungin. Se osottautui oikeasti tosi viihtyisäksi paikaksi, tykkäsin erityisesti palmujen rivittämästä rantabulevardista sekä keskustan aukiosta jota ympäröi useat terassit. Tällä visiitillä ei tosiaan sen tarkempaa kohdetta ollut joten kierreltiin vain Bugibban katuja ympäriinsä, nautittiin terassilla auringosta ja rentouduttiin. Myöhemmin samana päivänä käytiin ottamassa myös lävistykset ikäänkuin hetken mielijohteesta. Laura tosin oli jo jonkin aikaa miettinyt napakoruaan, mutta urhoollisesti tyttöystävääni tukevana päätin sillä hetkellä uhrata myös itsestäni jonkun ruumiinosan lävistettäväksi. Ei vaan, edellisenä päivänä olin puoliksi vitsillä sanonut että voisin samalla ottaa helix -lävistyksen (joka on siis korvaan, ylös rustoon tehtävä suhteellisen yleinen lävistys) ja sen myös otin.

Terassilla Bugibbassa.

Bugibban rantabulevardin alkua.

Sitä seuraavana viikonloppuna jatkettiin edelleen osittain rauhallista linjaa, tarkoittaen sitä että vietettiin ulkona iltaa vain yhden kerran. Tällöin tuli heitettyä myös talviturkki kun vedon seurauksena päädyin yöllä alasti mereen uimaan Pacevillen "rannalla". Vesi oli ilmeisesti noin 17 asteista eli aivan liian kylmää siihen että kukaan sellaisesta oikeasti nauttisi.. Kuten arvata saattaa niin "uinti" jäikin enemmän nopeaksi pulahdukseksi, kylmyyden aiheuttamaksi jälkitärinäksi ja hiekkaisia vaatteita ainoaksi lämmikeeksi märän kehon päälle vetämiseksi. Ei siis ollut kummoinen kokemus. Kokeillaan sitten uudestaan kun vesi on parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Toinen vapaapäivä meni oikeasti rauhallisesti auringonottokauden korkkauksessa. Vietettiin kiva iltapäivä auringosta rantakalliolla nauttien.

Tästä päästään viimeisimpään viikonloppuun, joka oli pidennetty sellainen pääsiäisen ansiosta. Vapaata oli molemmilla perjantaista tiistaihin saakka ja olimme päättäneet rentoutua kunnolla. Halusimme pois tutuista maisemista ja ideana oli ensin lähteä Italiaan tai muualle Eurooppaan viettämään pidennettyä viikonloppua rauhassa. Lentojen varaus kuitenkin myöhästyi eikä sopivan hintaisia lentoja löytynyt enää oikeille päiville joten päädyimme toiseen ratkaisuun - hotelliöihin Maltalla.

Ensimmäisen hotellin varasimme perjantaista sunnuntaihin Buggibbasta johon ensivisiitillämme tykästyimme. Hotellina toimi Topaz -niminen hotelli, jonka tyyliin ensimmäisenä netistä bongasimme ja varasimme huoneen perjantaista sunnuntaihin. Huone oli melko kapinen ja vaatimaton mutta sehän onkin vain nukkumista varten. Bugibban yöelämään tuli kuitenkin tutustuttua jonkin verran ja hotellin allas sekä aamiainen virkistivät kuitenkin mukavasti. Täällä tuli koettua myös kesän ensimmäinen palaminen kun kehon koko etupuoli näytti ravunpunaiselta noin viiden tunnin altaallamakoilun jälkeen. Aurinkorasvojahan ei näin keväällä vielä tarvitse.

Sunnuntaista tiistaihin oli vuorossa huone Paradise Bay -nimisestä hotellista, Mellieħan kaupungista. Huone oli asteen mukavempi Topaziin verrattuna ja parvekkeelta oli hyvät näkymät merelle. Kyseinen hotellihan sijaitsee kivenheiton päässä paikasta josta lähtee lautat Gozolle ja itseasiassa parvekkeeltamme näkyikin Gozolle saakka varsin hyvin. Edellispäivän palamisesta johtuen emme juurikaan aikaa viettäneet hotellin altailla vaan pyrimme keskittymään Mellieħan tutkimiseen. Ensimmäisenä iltana kävimme siellä ravintolaillallisella ja seuraavana päivänä oli suunnitelmissa käydä vilkaisemassa lähettyviltä löytyvä Popeye Village sekä tutkia lisää Mellieħaa päiväsaikaan. Ajatuksenahan se oli ihan hyvä, mutta emme huomioineet pääsiäispyhiä joten Mellieħa ei juurikaan muuttunut ensimmäisen illan kokemuksesta mitenkään kaikkien kauppojen ollessa kiinni.

Paradise Bay -hotellin parvekkeen näkymät Gozolle.

Laura näytti biljarditaitojaan eräässä Mellieħan baarissa. Selviydyin kuitenkin voittajaksi.

Popeye Village oli kuitenkin jotain piristävän erilaista ja ihan visiitin arvoinen paikka. Kyseessähän on siis Popeye -elokuvan kuvauksia varten 32-vuotta sitten rakennettu kylä jota on sittemmin entisöity. Sisäänpääsy maksoi 10 euroa, jolla saa kylässä viettää niin pitkään kuin haluaa (sulkemisaikaan saakka). Lähes kaikkiin taloihin pääsee sisään, tunneittain on jotain live-esityksiä, eräässä talossa esitetään 15 minuutin mittaista dokkaria kyseisestä kylästä ja pieni museo sekä baari/ravintolakin löytyy alueelta. Kesäisin on ilmeisesti myös joku hintaan kuuluva pieni laivaristeily mutta joko niitä ei järjestetty tuulisesta säästä johtuen meidän visiitimme aikaan tai sitten niitä tosiaan on vain kesäkuukausina.

Popeye Villagen kartta.

Yleisnäkymää Popeye Villagesta.

Näkymää kylästä merelle.

Kippari-Kallena pääsee myös itse esiintymään halutessaan.

Söpöiltiin vähän ja jätettiin merkki erään talon piirrettäville seinille.

Viikon vanha aasi joka tuli vastaan kyseisessä kylässä.

Kaiken kaikkiaan nyt asiat ylös kirjoitettuani huomaan että kulunut kuukausi on ollut jälleen oikeasti varsin mukava enkä ihmettele että aika tuntuu vain lentäneen ohitse. Välissä tosiaan kerkesi vilahtamaan myös vuosipäiväni Suomesta muuton kanssa ja ollaanpa tässä myös varattu kesän reissuja varten lentoja. Vietämme kuukausen kesälomamme Suomessa sekä Malesia/Indonesia/??? -akselilla, eli meillä on liput Suomeen varattuna 2.7-11.7 jonka jälkeen käymme vuorokauden hengähtämässä kotona Maltalla ja seuraavat lennot on Malesiaan, Kuala Lumpuriin 12.7-2.8. Kuala Lumpurista olisi sitten suunnitelmissa lähteä suhteellisen nopeasti Indonesian puolelle Sumatran saarelle, mutta mikäänhän ei ole vielä varmaa ja suunnitelmat hioutuu täydelliseen muotoonsa sitten lähempänä..

Tulevaisuudessa on myös näkyvissä suuria kohokohtia! Äitini nimittäin päätti varata "varttifaijani" Jounin kanssa lennot tänne meitä moikkaamaan. Tämäkin tapahtuu suhteellisen nopealla aikataululla, sillä tätä kirjottaessa he saapuvat jo huomenna, perjantaina 13. päivä ja oleskelevat ensi tiistaihin saakka. Vierailu on kovin odotettu sillä viimenäkemästä onkin jo vierähtänyt yhdeksän kuukautta ja he eivät ole koskaan nähneet miten täällä ulkomailla oikeasti asustelen ja pärjäilen.. Seuraavat päivitykset siis odotettavissa heti heidän reissunsa jälkeen