Exploring Gozo!

Kevät on ruvennut kunnolla painamaan päälle joka on erittäin positiivista. Viimeisen viikon aikana aurinko on ollu tutumpi näky kuin sadepilvet jonka ansiosta päivätkin ovat olleet lämpimämpiä. Varmin merkki kuitenkin kesän lähestymisestä on se, että aamupäivällä töihin toppatakki päällä kävellessäni olen bongannut jo useita brittituristeja shortseissa ja teepaidassa terassilla nauttimassa oluesta..

Vapaapäivät on taas sujunut oikein kivasti. Eilen pidettiin erään tuttavapariskunnan kanssa peli-ilta meillä. Pelailtiin yatzia, pokeria ja juotiin sivistyneesti viiniä sekä Jägerbombeja. Vuorokauden hiljalleen vaihtuessa ja karaokeidean varttuessa päätimme siirtää illanvieton heidän asunnolleen. Laulelimme siellä karaokea SingStarin muodossa aina aamuseitsemään saakka kunnes aamun sarastaessa mietimme Lauran kanssa että on varmaan aika mennä kotiin nukkumaan. Tällä pariskunnalla on muuten lemmikkinä pöllö. Jep, se ei ole mitenkään erikoista taikka laitonta täällä. Muitakin erikoisia lemmikkejä löytyy alan liikkeistä, valinnanvaraa on aina apinasta gekkoon saakka.

Harry -pöllö ja Laura.

Harryn sivuprofiili kännykkäni kameralla ikuistettuna.

Tänään heräilimme myöhäiseksi venähtäneestä illasta huolimatta puolenpäivän aikoihin. Edellisenä päivänä olimme jo suunnitellut että tänään lähdetään Gozolle ensimmäistä kertaa mikäli sää on hyvä. Gozo on siis yksi kolmesta Maltan pääsaarista. Malta on saarista suurin, Gozo toiseksi ja pienin on Comino. Pilviä ei liiemmin näkynyt joten aamupalan jälkeen lähdimme matkaan. Sliemasta menee bussi suoraan Cirkewwan satamaan josta lautat Gozolle liikennöivät. Bussimatkaan aikaa menee liikenteestä riippuen noin 35-45 minuuttia, joka meni sekin varsin rattoisasti uusia maisemia katsellen. Lautta sinne suuntaan ei maksa mitään, mutta takaisin tullessa siitä joutuu pulittamaan 4,10-4,95 euroa riippuen siitä mihin ajankohtaan olet liikenteessä. Yöhinta on halvempi.

Aallot iskivät komeasti Sliemassa bussia odotellessa.

Cirkewwan terminaali.

Itse lautta.

Lautan sun deckiltä.

Perille Gozolle saavuttuamme saimme taksikuskin kimppuumme heti lauttaterminaalista ulos astuttuamme. Aivan liian monen "ei kiitos" vastauksen jälkeen hänkin tajusi vihdoin luovuttaa. Ainakin niin luulimme. Sama kuski nimittäin ajoi ohitsemme noin 500 metriä satamasta käveltyämme ja meidät huomatessaan pysäytti autonsa, nousi ulos sieltä ja tuli vielä varmistamaan sen faktan että olimme aivan varmoja ettei viidellä eurolla kyytiä haluta. Lopullisesti hänestä eroon päästyämme rupesimme miettimään että mihin ja millä me nyt muuten sitten oikeasti mennään? Satamassa ei ole mitään nähtävää ja oikeastaan emme edes tiedä missä olisi. Emme nimittäin tehneet minkäänlaista taustatietoa Gozosta ja sen nähtävyyksistä. Päätimme jatkaa matkaa jalan ja noin puolen tunnin kävelyn jälkeen totesimme että matka lähimpään oikeaan kaupunkiin on varmaan turhan pitkä. Olimme ohittaneet muutaman bussipysäkin joten päätimme jäädä seuraavan sellaisen vastaan tullessa odottamaan bussia. Pysäkillä kävi ilmi että siinä pysähtyy vain yksi bussi, se menee Victoria nimiseen kaupunkiin ja seuraavaa joutuisi odottamaan puoli tuntia. Odottavan aika oli pitkä ja muutamaan otteeseen mietimme jo haikailevasti taksikuskin viiden euron tarjousta, mutta pysyimme kuitenkin positiivisina ja odotimme maltillisesti.

Victoriaan päästyämme kävelimme sen pieniä katuja läpi, tutustuimme paikkaan yleisellä tasolla ja lähinnä vaan ihailtiin rakennuksia. Ilmeisesti Victoria on Gozon suurin kaupunki, mutta ei se kyllä kovin suurelta vaikuttanut. Emme vieläkään ole vakuuttuneita siitä että löysimmekö kaupungin keskustaa koskaan vai oliko se todella vain niin pieni. Kävimme pienessä snack bar -ruokalassa syömässä lounasta. Listalta löytyi lähinnä pizzaa, pastaa tai hampurilaisia. Pääosa asiakkaista näyttikin keskittyvän vain bissen kittaamiseen ja intensiivisen näköisen korttipelin pelaamiseen.

Kapeaa katua koristaa nätisti kasvanut köynnös.

Lohikäärmeensurmaaja -patsas.

Vahingossa löydetty kirkko.

Korttipelit käynnissä snack barissa.

Hämärän laskeutuessa päätimme lähteä takaisin kotiin ja säästää varsinaiset nähtävyydet kuten Azure Window valoisaan aikaan. Bussiaikataulujakaan ei tietenkään oltu etukäteen opiskeltu, joten kun Victorian bussiterminaalille päästiin saatiin huomata että seuraavan lähtöön oli reilu tunti aikaa. Terminaalille ei kuitenkaan toki ollut pitkä matka kuten ei varmasti mihinkään Victorian sisällä, joten menimme takaisin lounasravintolamme lähistölle ja valitsimme toisen baarin. Nimi taisi olla Beehive. Tilasimme lasit punaviiniä ja saimme ilmeisesti itse tehtyä sellaista, sillä baarin täti kaatoi sitä lasiin 5 litran lähdevesipullosta. Tarjoilukaan ei suinkaan tapahtunut viinilasista vaan ihan normaali juomalasi sai kelvata. Hinnalla tätä lasillista ei sentään ollut pilattu joten maksoimme euron epäröimättä ja siirryimme aikaa tappamaan.

ViiniLASIllisella.

Sellainen reissu tällä kertaa. Kaiken kaikkiaan oli taas erittäin kiva päivä joka viuhahti ohi auringosta nauttien ja kaikenlaista uutta nähden. Gozostakaan ei suinkaan jäänyt mieleen huonoa kuvaa vaikka se hiljainen ja pieni paikka olikin. Tämän päivän reissulla kuitenkin tajusi kuinka helppoa sinne oikeasti on kuitenkin mennä ja ensi kerralla teemme taustatyön itse saarestakin paremmin. Käynnin jälkeen tämä oma kotisaarikin tuntuu kivasti vähän isommalta ja eläväisemmältä paikalta! :)

Valentine's day!

Arki on rullaillut suhteellisen normaaleilla rutiineillaan. Pidettiin pienimuotoiset tuparit toissasunnuntaina, jonka jälkeen on kerinnyt sitten kunnolla asettumaan ja totuttelemaan uuteen kämppään. Tuntuu että tää kuukausi on ollut tammikuutakin kylmempi, vaikka tilastojen valossa tammikuun pitäisi olla kylmin kuukausi. Päivälämpötilat on jossain hieman kymmenen asteen paremmalla puolella ja harmillisen usein sataa. En edes muista nopeasti mietittynä päivää jolloin ei olisi satanut ollenkaan missään vaiheessa. Tästä syystä töiden jälkeen illat meneekin usein kotona elokuvia katsellessa tai muutenvaan ollessa ja kesää odotellessa. Aikaa blogin päivityksellekkin löytyisi siis enemmän kuin hyvin, mutta toisaalta haluan tänne paljon kuvia tekstin ohelle. Olisiko postauksesta joka kertoo sadepäivästä kotona ilman kuvia paljoa iloa?

Tämä "viikonloppu" oli kuitenkin erittäin mukava. Sunnuntaina rentouduttiin Lauran kanssa ihan vaan kotona työviikon päättymisen kunniaksi. Maanantaina muutama kaveri tuli kylään, pelailtiin jätkien kanssa NHL12 -turnaus pleikkarilla 2vs2 tyylillä. Turpaan tuli aika pahasti, joka tarkoittanee sitä että pitää keskittyä enemmän tohon treenaamiseen ja pelaamiseen. Ehkä seuraavalla kerralla sitten..

Tiukka keskittyminen.

Tiistaina, eli ystävänpäivänä ajateltiin tehdä jotain mukavaa yhdessä. Mitään erikoista ei oltu suunniteltu valmiiksi ja suunnitelmat hioituivatkin täydelliseen muotoon päivän edetessä. Lähdettiin ensin bussilla Pacevilleen tarkoituksena mennä leffaan. Eden cinemasilla oli tarjous jossa ystävänpäivänä sai kaksi leffalippua yhden hinnalla. Tälle tuli hintaa siis 5 euroa 50 senttiä yhteensä. Mielestäni erittäin edullinen hinta leffasta vaikka kyseessä olikin puoli viiden näytös joka lasketaan vielä päivänäytöksenä ja on täten halvempi. Liput haettuamme pyörimme tunnin verran Bay Streetin ostoskeskuksella ja sen lähiympäristössä leffan alkua odotellessa.

Bay Streetin ostoskeskukselta. Märkä katu kertoo sateisesta säästä.

Ostoskeskuksen katolla maisema oli jo aurinkoisempi.

Rannallakin käytiin. Hieman kuolleen oloinen palmu vahvistaa käsitystä siitä että rantakelit ovat vielä kaukana.

Tunti menikin kuin siivillä, tosiaan tuolla Bay Streetin ostoskeskuksellakaan ei olla ennen edes käyty kunnolla. Ei siinä, samat liikkeethän siellä on eikä varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta uutta on aina kiva katsella. Itse leffana toimi The Vow -niminen romantiikkadraamapätkä joka oli etenkin Lauran mieleen. Ystävänpäivänä on ihan sallittua katella tälläsiä nyyhkyleffoja? Omaan makuun se nyt oli.. No, kyllähän sen kerran katteli. Suhteellisen kliseinen ja ennalta-arvattava mutta ei mikään täysin huonokaan.

Elokuvan jälkeen päätettiin mennä syömään. Oltiin aikaisemmalla tunnin kiertelyreissulla bongattu kivan näköinen Fluid -niminen steak house ravintola Bay Streetin ostoskeskuksesta. Otettiin suunnaksi siis se. Ruoka, ja erityisesti palvelu, oli erittäin hyvää. Palvelusta varsinkin voi jopa yllättyä, Maltalaisittain kun tuo asiakaspalvelu tuntuu välillä olevan aika lapsenkengissään. Täällä se kuitenkin toimi hyvin.

Lauran kana-annos sekä oma liha-annokseni. Pullo punaviiniä.

Syömisen jälkeen lähdettiin sitten bussilla takaisin kotiin. Mietittiin että voisi mennä kotona vielä kylpyammeeseen rentoutumaan mutta molemmat olivat kotiin päästyämme niin naatteja että päädyttiinkin vaan sohvalle löhöämään ja Putousta katselemaan.. Päivä oli kuitenkin erittäin kiva ja hyvät fiilikset jäi! Nyt on kiva aloittaa taas energisenä uusi työviikko.